*

annikasaarikko

Mikä on vanhustyön tulevaisuus?

"Poltan tupakkaa, eikä haittaa jos kuolen siihen. Eipä tarvitsisi itse vanhana maata autettavana laitoksessa." 

En tiedä mitä olisin sanonut. Silmissä oli kova katse. Työssään uupuneen lähihoitajan tunteenpurkaus iski tikarin lailla. "Miksi et tee mitään", hän huusi olemuksellaan. 

 Hoitaja kertoi, miten heillä ei ole työssään aikaa mihinkään. Tehdään vain pakollinen. Kaukana on kuulemma aika, jolloin kiikkustuoliin istahdettiin mummon viereen.  Hyvä työporukka ainoastaan auttaa jaksamaan. Vapaaehtoisten varaan lasketaan, mutta ei sekään paljoa takaa. 

Hoitajan työnantaja oli yksityisen yrityksen tehostetun palveluasumisen yksikkö. Asukkaina vakavasti muistisairaita vanhuksia. 

Sitten vastaani tuli toinen todellisuus, sattumalta samana päivänä. 

Paikka oli sekin yksityinen tehostetun palveluasumisen yksikkö. Asukkaina niin ikään vakavasti muistisairaita vanhuksia. 

Sain vierailla paikassa, joka oli ikäihmisten Koti. Isolla kirjaimella. Viimeinen koti. Kuolemasta tulee totta jokaiselle, siitä puhutaan kodissa suoraan, mutta siihen asti jokainen päivä on lahja. 

Mennessäni illansuussa käymään mummot ja papat istuivat terassilla. Voin vakuuttaa, että heitä ei oltu kiikutettu siihen ministerivierailua varten näytille. Sen vaan tunsi ja aisti. Yksi liikuntakyvytön oli nostettu makaamaan keinuun. Siinä hän antoi kesätuulen hyväillä harmaita hiuksia. Kukat kukkivat puutarhassa, yhdessä asukkaiden kanssa istutetut. 

Unilääkkeitä ei käytetä. Hygieniahaalareita ei käytetä. Ruuan tekee oma emäntä.  Asukkaiden kuvat, taulut ja kukat saavat olla paikoillaan rauhassa. Kukaan ei heittele niitä vessanpöntöstä alas kuten eräässä paikassa, jossa aiemmin vierailin. Kukaan ei karkaile, yöt ovat rauhallisia - koska päivällä on tarpeeksi tekemistä ja asukkaiden kanssa puuhaillaan asioita. Vanhusten henkilöhistoria, tykkäämiset ja toiveet ovat läsnä. Henkilökunnalla ei ole kahvihuonetta. Tietojärjestelmiin kirjataan asioita läppäreillä, joita käytetään siinä asukkaiden kanssa samassa pöydässä istuskellessa. 

Yrittäjä saa toiminnastaan per asukas tismalleen saman palvelusetelipohjaisen korvauksen kaupungilta kuin kaikki muutkin. Asukkaille hoidon hinta määräytyy samalla tavalla kuin muuallakin. Hoitajien määrämitoitus on 0,6 paikkeilla. 

Minun on pakko kertoa tämä kaikki, koska tunnen suurta voimattomuutta. 

 Laki on sama kaikille. Vanhuspalvelulaki on verrattain uusi ja sisällöltään hyvä. 

Jokainen haluaa vanhuksille ihmisarvoisen kohtelun. Julkinen ja yksityinen palveluntuottaja, jokainen päättäjä. 

Mikä tässä mättää? Ei tämä kaikki ole rahasta kiinni. Ei tätä lailla säädetä. On väsynyttä ja kulahtanutta todeta tämän olevan kiinni asenteesta. Mutta kun se on. Tuntuu sairaalloiselta hyvinvointivaltiossa vuonna 2017, jos lakiin pitäisi kirjata ikäihmisen oikeus ulkoilmaan. 

Rohkenen luottaa siihen, että valinnanvapauden myötä ikäihmisten hoidossa laadusta tulee kilpailutekijä.  Sitten enää julkinen tai yksityinen palveluntarjoaja ei voi ohittaa sitä, miten hoidettavaa ihmistä kohdellaan ja miten henkilökunnan jaksamiseen panostetaan. Siitä tulee asia, joka elämän viimeisiä vuosia aidosti mitataan. Ja sen mittarin kriteerit saa jokainen hoitoa tarvitseva tai hänen omaisensa asettaa. Se on mahtavaa. 

Meidän pitäisi päättäjiänäkin oivaltaa, että säätelemällä ikäihmisten huoneiden ja vessojen neliökokoja ympärivuorokautisen hoidon yksikössä emme taida keskittyä sittenkään oleelliseen. Emme keskity oleelliseen edes henkilöstön mitoitusdesimaaleista vääntämällä.  

 Olemme antaneet kieleemme pesiytyä arkiseksi tavaksi puhua vanhusten sijoituspaikoista "tehostetun palveluasumisen yksikköinä". Vihaan sitä termiä. Ymmärrän kyllä maksukäytänteisiinkin perustuvan terminologian, mutta mitä vikaa ihan oikeasti oli vanhainkodeista puhumisessa? Siinä sentään on sanottu, että koti. Voitaisiinko jatkossa puhua vaikkapa ikäkodeista?  

En ikinä unohda sitä tehostetun palveluasumisen yksikön yhden papan huonetta. Siellä oli vain lattialla patja ja tyyny. Kyllä, kuin vankilassa. Hoitajien kertoman mukaan muistisairas vanhus haluaa tuhota huonekaluja ja siksi kaikki on viety pois. Olin niin naiivi, että en osannut kyseenalaistaa sitä. Oliko lääkitys arvioitu tarkasti? Oliko hänelle tarjottu tarpeeksi virikkeitä? Oliko hänen historiaansa tutustuttu? Läheisten kanssa keskusteltu? 

 Vai oliko vain henkilökunnan uupumuksen keskellä hoidettu seurausta, ei syitä? 

 En mahda sille mitään - rohkenen tämän sanoa - jos hoitotyöstä vastaavat esimiehet, yritysten omistajat, kuntien johtavat virkamiehet ja päättäjät eivät uskalla katsoa toimintaansa muuta kuin numeroina ja budjetteina. En mahda sille mitään, jos omaiset eivät vaadi läheisensä loppuvuosista parempia eivätkä kyseenalaista näkemäänsä.

Tunnen voimattomuutta ja suuttumusta, jos alalla työskentelee joku välinpitämätön tai väsynyt, joka haluaa mennä siitä mistä aita on matalin, eikä tajua hoitavansa ihmistä kenties hänen viimeisenä elämänsä päivänä. 

Teen ministerinä kaikkeni, että parhaat tavat toimia, arvostava kohtelu ja ikäihmisen laadukas kohtaaminen tulevat hoivatyön ytimeen.   On ihan mahtavaa, että monissa paikoissa näin jo tapahtuu. Ja niissä lopuissa - olisiko aika miettiä, mitä voisimme yhdessä tehdä paremmin? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

"En mahda sille mitään - rohkenen tämän sanoa - jos hoitotyöstä vastaavat esimiehet, yritysten omistajat, kuntien johtavat virkamiehet ja päättäjät eivät uskalla katsoa toimintaansa muuta kuin numeroina ja budjetteina. En mahda sille mitään, jos omaiset eivät vaadi läheisensä loppuvuosista parempia eivätkä kyseenalaista näkemäänsä."

Voiko kyseessä olla pelko - pelko siitä, että jos asiaan puuttuisi niin tilanne menisi huonommaksi. Pelätään siis kostoa. Siksi hoitohenkilökuntakaan ei puutu toistensa tekemisiin, eivätkä paikan ilmapiiriin. Pelätään kostoa.

Mitä sitten voisi tehdä? Kertoa miten voi "valittaa". Valittaa on väärä sana. Pitäisi suomalaisille tehdä selväksi sekin, että epäkohtien ilmituominen ei ole valittamista vaan pyrkimystä muutokseen - tilaan jonka "valittaja" näkee parempana. Aina se ei ehkä sitä ole, mutta usein asia kannattaisi selvittää.

Mutta pitäisi siis olla mahdollista tuoda vaikka laitoskohtaisesti ja jopa henkilötasolla ilmi jos toiminta on jollain tapaa huonoa tai kyseenalaista ilman, että kantelijaa aletaan katsoa kieroon. Anonyyminä siis pitäisi voida puuttua niin omaisten kuin hoitajienkin.

Tämä oli omiin kokemuksiini ja havaintoihini perustuva näkemys joka soveltuu mielestäni laajempaankin käyttöön kuin vain hoito-alalle.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Teen ministerinä kaikkeni, että parhaat tavat toimia, arvostava kohtelu ja ikäihmisen laadukas kohtaaminen tulevat hoivatyön ytimeen.

ooo

Kiitos. Onnea ja menestystä vaikeassa työssä.
Suomessa on rahaa. Joka päivä on edessä sama kysymys, mihin sitä tulee käyttää

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Mo niin, nyt keskustalainen politikko kertoo Keskustan politiikasta.
Eroa, jos se helpottaa. Tai siis jos on omatuntoa eikä vaan "noin se on - yritän parhaani"-selityksiä.

Vedä parit Kikyt sieraimiisi, niin kyllä se siitä. Lomarahat on turhia, eikös vaan? - kyllä ne jaksaa ilman niitäkin, yadda, yadda...

Henry

Anne Savola

Kuka on mahtanut keksiä tämän vanhusten kotihoidon. Olen nähnyt mitä se on ja olen tyrmistynyt. Palvelutaloja rakennetaan sinne korpeen, mutta kuka yksinäisestä vanhuksesta huolta pitää. Kuka auttaa. Jos vanhuksella ei ole lähimailla sitä lähimmäistä, niin tilanteesi on turvaton ja sairastuessasi joudut odottamaan ja miettimään yön yksinäinä hetkinä vai kuolemaa. Kunhan se tulisi ja tulisi pian. Jospa ei aamulla tarvitsekaan herätä.

Vanhuksella pitäisi olla hyvä eläke, paljon omaisuutta, ainakin miljoona rahaa joutessaan hoitokotiin tai koko päiväiseen hoitoon sinne palvelutaloon. Tämä tilanne on harvalla vanhuksella. Kuka maksaa hoidon. Tietenkin valtio, kunta tai kaupuki. Näilläkin on aina rahasta pulaa. Tehdään velkaa ja perustetaan uusia virkoja - jospa vanhukset tulisivat hoidetuksi ei vain nyt, vaan tulevaisuudessakin.

Voin hyvin ymärtää ministerin huolen ja lupauksetkin, huolimatta siitä, että ne eivät vanhusten kotihoitoa paranna. Kunhan on katto pään päällä.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Työttömänä, yhdistyksen puheenjohtajana, ehdotin, että menisimme ulkoiluttamaan ja lukemaan yms. vanhuksille. "Laitoksen" johtaja sanoi, ettei se käy, koska "siihen tarvitaan vähintäin kahden vuoden koulutus".
radiossa samainen johtaja valitti, ettei edes työttömät hae avoinna olevia paikkoja ja siksi hoitohenkilökuntaa on liian vähän, siis alle kaikkien normien ja yksi osasto piti sulkea. Asia, jota Paraisten kunnanjohtaja ajoi.

Seurauksena tästä "säästöstä" oli se, että kun saaristolais-vanhuksia leikattiin Turun Yliopistollisessa sairaalassa, ei ollut paikkaa mihin palauttaa tervehtymään, vaan heitä makuutettiin TYKSissä ja joitakin kuskattiin Saloon jne.
Lisälasku oli ensimmäisenä "säästövuotena" 400.000 €, jonka kuulemma Turku antoi anteeksi...
Vanhukset ovat pelkkiä numeroita päättäjien mielestä.

Henry

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

Meillä kait niin monta erilaista vanhusta ja jokaiselle erilainen tarve. Oma 85v äitini asuu omassa asunnossaan, omien "romujensa" keskellä. Ei varmasti halua "palvelu"taloon, jonne ei saa mitään omia tavaroitaan.
Sisko ja minä käymme pari kertaa viikossa ruokaostoksilla, siivoomassa jne. Niin se homma etenee.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Tässä hieman luettavaa:
"Lähes satavuotiaalta rintama­veteraaniäidiltäni vietiin voikin leivän päältä"

Äitini, pian satavuotias rintamaveteraani, sinnittelee pienillä eläketuloilla, hoitotuella, rintamalisillä ja neljän päivittäisen kotihoitajakäynnin avulla. Omaisuutta hänellä ei ole, eivätkä tulot ole nousseet, mutta sairaanhoitokulut kyllä.

Tänä vuonna on käynyt näin: Kotihoidon kuukausimaksu nousi 297,32 eurolla. Siivousseteli poistettiin. Palmian ruokatilauksen hintaa korotettiin, vaikka toimituksesta poistettiin leipä, levite ja maito. Viimein tilaus piti lopettaa kokonaan. Veteraanipiirin avustajakäynnit (ulkoilutus) lakkautettiin palkkatuen loputtua.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002863351.html

Henry

Käyttäjän bisi59 kuva
Dennis Holm

Hyvä Annika Saarikko,

Minä epäilen syvästi teidän, hyvä ministeri, kykyä tehdä eettis-moraalisia arvioita, ja kykyä empatiaan:

https://yle.fi/uutiset/3-9750776

-Rauhaa ja rakkautta, ja ai niin inhimillisyyttä, kaikesta huolimatta

Käyttäjän HeikkiRosti kuva
Heikki Rosti

Me emme taivastele maailman pahuutta ja hoitotyön ankeutta,me tuomme taivaan maanpäälle ja myös vanhukset ilahtuvat siitä suuresti,sanoi Afrikan missionääri,maanosassa,jossa yli 60 vuotiaat harvassa,ja jossa väestöpyramidi väärinpäin eu kansoihin nähden ja jossa laitosvanhuksia ei ole,kun ei ole laitoksiakaan ja jossa rahanjako-ongelmat tuntemattomia,kun ei ole (julkista)rahaa'It is not so difficult ,it is easy'

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Hoitohenkilökunnan koulutus ja ammattitaitoinen johtaminen asiakaslähtöisesti - kustannukset tulee laskea hoidettavan henkilön mukaan - vanhukset ovat yksilöitä.
Jokainen hoitolaitos tarvitsee ulkopuolisen valvojan. Vanhusten hoito ei toimi voittoa tavoittelevan yrityksen toimesta.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Olin naapuria apu: http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

NO JOO?

Olin hetken töissä.

"Vanhusten hoito ei toimi voittoa tavoittelevan yrityksen toimesta."

Toimituksen poiminnat